(En keksi tälle otsikkoa :D)

Tästä postauksesta tuleekin vähän erilainen, kuin normaalisti. Haluaisin siis puhua kirjeenvaihdosta yleensä ja siitä, miten muut ihmiset siihen suhtautuvat. En tiedä. onko muilla samoja ongelmia, mutta aion silti jakaa pienen kiukkuni asiasta täällä blogissa. Tämä on siis hiukan kuin mielipidekirjoitus. :)
Uskon, että jokainen tätä blogia lukeva ajattelee suunnilleen samoin kuin minä tai ainakin melkein. Jos ei, niin olen yksin ajatusteni kanssa, that's it.

Eli, mitä järkeä on arvostella toista ihmistä harrastuksen perusteella? Miksi pitää aukoa suutaan asioista, joista ei edes oikeasti tiedä yhtään mitään.? Mitä järkeä on ylipäänsä siinä, että pitää olla kauheat ennakkoluulot asioita kohtaan? Miksei ihminen saa tehdä sitä, mistä pitää tai mitä rakastaa?

Tuntuu, että suurimmalla osalla ihmisistä on jokin ihme ongelma kaikkia kirjeenvaihtoon liittyviä asioita kohtaan. On niin kovin tyhmää ja vastenmielistä ottaa KYNÄ KÄTEEN ja KIRJOITTAA. Kirjoittaminen on niin vanhanaikaista ja tylsää. Miksei voisi samantien istua tietokoneelle, kirjoittaa pari riviä ja painaa "Send"? Niin, miksiköhän?

Ymmärrän sen, kuinka kivaa on olla nettituttuja ja nettikavereita, joiden kanssa puhelee päivät pitkät sähköposteja kirjoittamalla. Miksei olisi? Onhan minullakin monta ihanaa ystävää tullut netin kautta ja olen heistä hyvin onnellinen. Mutta minkä vuoksi ei sitten saisi tehdä samaa asiaa, kirjoitella ystävän kanssa päivät pitkät, mutta vain kirjoittamalla OIKEASTI? Onko siinä jotain pahaa, että haluaa saada myös muistoja ystävyydestä? Onko siinä jotain pahaa, että niitä muistoja haluaa selata ja lukea iltaisin hymyillen, että "Onpa  kiva, kun on joitain käsinkosketeltavia muistoja tästäkin rakkaasta ihmisestä."? Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. ♥

Tuntuu myös, että joillakin on sellainen käsitys, että oikea kirjeenvaihto on sitä, mitä varmaan kaikki ovat ala-asteella tehneet. Lukenut Muumit-lehteä yms. ja sieltä kirjeenvaihtopalstalta bongannut jonkun kivan ikäisensä ihmisen ja kirjoittanut hänen kanssaan yhden parin lauseen kirjeen täynnä piirustuksia ja sitten lopettanut. Ei, ei ja ei. Jos joku nyt vielä luulee niin, niin saa kyllä ihmetellä, miksi vielä jaksan kirjeitä kirjoittaa. Sillä kyse ei ole todellakaan lapsellisesta yhden lauseen kirjeestä. Kyse on jostakin ihan muusta.

Kyse on siitä tunteesta, kun postilaatikossa on kaunis ja koristeltu OIKEA posti juuri sinua varten.
Kyse on siitä, kun ei osaa päättää minkä värisellä kynällä kirjeen kirjoittaisi ja päättää valita kaikki värit.
Siitä, kuinka kivalta tuntuu, jos joku on pitänyt kirjeestäsi.
Siitä, kun voi kesken matikantunnin havahtua ajattelemaan, että "Missäköhän eilen lähettämäni kirje jo mahtaa olla?" ja unohtaa hetkeksi kaiken muun.

Siitä, kun jättää joku päivä kirjeen lukematta heti ja säästää sen huomiseen, kun tietää sen olevan kamalampi päivä kuin tämä ja tarvitsee silloin enemmän piristystä.
...Ja monesta muustakin asiasta, sillä:

Mielestäni kirjeenvaihto maailman ihanin tapa tehdä toinen ihminen maailman toisella puolella onnelliseksi ja tulla itsekin onnelliseksi hänen onnestaan. :)

Siinä se. Toivottavasti edes joku jaksoi lukea tuon erittäin tylsältä näyttävän tekstin :D